akoittuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
akoittuminen (38)
- teonnimi verbistä akoittua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | akoittuminen | akoittumiset |
| genetiivi | akoittumisen | akoittumisten akoittumisien |
| partitiivi | akoittumista | akoittumisia |
| akkusatiivi | akoittuminen; akoittumisen |
akoittumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | akoittumisessa | akoittumisissa |
| elatiivi | akoittumisesta | akoittumisista |
| illatiivi | akoittumiseen | akoittumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | akoittumisella | akoittumisilla |
| ablatiivi | akoittumiselta | akoittumisilta |
| allatiivi | akoittumiselle | akoittumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | akoittumisena (akoittumisna) |
akoittumisina |
| translatiivi | akoittumiseksi | akoittumisiksi |
| abessiivi | akoittumisetta | akoittumisitta |
| instruktiivi | – | akoittumisin |
| komitatiivi | – | akoittumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | akoittumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
akoittumis- | |