aituri

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aituri (6)[1]

  1. eläin, joka ylittää aitoja
    Virmasta on tullut sellainen aituri, etteivät sitä pikku esteet pidättele.
  2. (kuvaannollinen) siveyssäännöksistä piittaamaton henkilö.
  3. (urheilu) aitajuoksija
  4. (leikkimielinen) aidantekijä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑi̯t̪uri/
  • tavutus: ai‧tu‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aituri aiturit
genetiivi aiturin aiturien
aitureiden
aitureitten
partitiivi aituria aitureita
aitureja
akkusatiivi aituri;
aiturin
aiturit
sisäpaikallissijat
inessiivi aiturissa aitureissa
elatiivi aiturista aitureista
illatiivi aituriin aitureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aiturilla aitureilla
ablatiivi aiturilta aitureilta
allatiivi aiturille aitureille
muut sijamuodot
essiivi aiturina aitureina
translatiivi aituriksi aitureiksi
abessiivi aituritta aitureitta
instruktiivi aiturein
komitatiivi aitureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aituri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aituri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6