aistiminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]aistiminen (38)
- teonnimi verbistä aistia
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aistiminen | aistimiset |
| genetiivi | aistimisen | aistimisten aistimisien |
| partitiivi | aistimista | aistimisia |
| akkusatiivi | aistiminen; aistimisen |
aistimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aistimisessa | aistimisissa |
| elatiivi | aistimisesta | aistimisista |
| illatiivi | aistimiseen | aistimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aistimisella | aistimisilla |
| ablatiivi | aistimiselta | aistimisilta |
| allatiivi | aistimiselle | aistimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aistimisena (aistimisna) |
aistimisina |
| translatiivi | aistimiseksi | aistimisiksi |
| abessiivi | aistimisetta | aistimisitta |
| instruktiivi | – | aistimisin |
| komitatiivi | – | aistimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aistimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aistimis- | |