ainua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

ainua (15) (ei vertailuasteita)

  1. (yleissuomalainen, murteellinen) ainoa

Substantiivi[muokkaa]

ainua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta ainu

Meänkieli[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

ainua

  1. ainoa [1]

Viitteet[muokkaa]

  1. Birger Winsa (toim.): ainua Meänkielen sanakirja. Viitattu 13.2.2020.