aineellistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aineellistuminen (38)
- teonnimi verbistä aineellistua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aineellistuminen | aineellistumiset |
| genetiivi | aineellistumisen | aineellistumisten aineellistumisien |
| partitiivi | aineellistumista | aineellistumisia |
| akkusatiivi | aineellistuminen; aineellistumisen |
aineellistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aineellistumisessa | aineellistumisissa |
| elatiivi | aineellistumisesta | aineellistumisista |
| illatiivi | aineellistumiseen | aineellistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aineellistumisella | aineellistumisilla |
| ablatiivi | aineellistumiselta | aineellistumisilta |
| allatiivi | aineellistumiselle | aineellistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aineellistumisena (aineellistumisna) |
aineellistumisina |
| translatiivi | aineellistumiseksi | aineellistumisiksi |
| abessiivi | aineellistumisetta | aineellistumisitta |
| instruktiivi | – | aineellistumisin |
| komitatiivi | – | aineellistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aineellistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aineellistumis- | |