aikonut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
aikonut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä aikoa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aikonut | aikoneet |
| genetiivi | aikoneen | aikoneiden aikoneitten |
| partitiivi | aikonutta | aikoneita |
| akkusatiivi | aikonut; aikoneen | aikoneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aikoneessa | aikoneissa |
| elatiivi | aikoneesta | aikoneista |
| illatiivi | aikoneeseen | aikoneisiin aikoneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aikoneella | aikoneilla |
| ablatiivi | aikoneelta | aikoneilta |
| allatiivi | aikoneelle | aikoneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aikoneena | aikoneina |
| translatiivi | aikoneeksi | aikoneiksi |
| abessiivi | aikoneetta | aikoneitta |
| instruktiivi | – | aikonein |
| komitatiivi | – | aikoneine |