aikautus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aikautus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑi̯kɑu̯t̪us/ tai /ˈɑi̯kɑˌut̪us/
- tavutus: ai‧kau‧tus / ai‧ka‧u‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aikautus | aikautukset |
| genetiivi | aikautuksen | aikautusten aikautuksien |
| partitiivi | aikautusta | aikautuksia |
| akkusatiivi | aikautus; aikautuksen |
aikautukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aikautuksessa | aikautuksissa |
| elatiivi | aikautuksesta | aikautuksista |
| illatiivi | aikautukseen | aikautuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aikautuksella | aikautuksilla |
| ablatiivi | aikautukselta | aikautuksilta |
| allatiivi | aikautukselle | aikautuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aikautuksena | aikautuksina |
| translatiivi | aikautukseksi | aikautuksiksi |
| abessiivi | aikautuksetta | aikautuksitta |
| instruktiivi | – | aikautuksin |
| komitatiivi | – | aikautuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aikautukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aikautus- | |
Käännökset[muokkaa]
1. aikauttaminen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- aikautus Kielitoimiston sanakirjassa