aihelma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]aihelma (10)
- taideteoksen aihe, motiivi
- Tekijä on lainannut aihelman kansanrunoudesta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑi̯helmɑ/
- tavutus: ai‧hel‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aihelma | aihelmat |
| genetiivi | aihelman | aihelmien (aihelmain) |
| partitiivi | aihelmaa | aihelmia |
| akkusatiivi | aihelma; aihelman |
aihelmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aihelmassa | aihelmissa |
| elatiivi | aihelmasta | aihelmista |
| illatiivi | aihelmaan | aihelmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aihelmalla | aihelmilla |
| ablatiivi | aihelmalta | aihelmilta |
| allatiivi | aihelmalle | aihelmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aihelmana | aihelmina |
| translatiivi | aihelmaksi | aihelmiksi |
| abessiivi | aihelmatta | aihelmitta |
| instruktiivi | – | aihelmin |
| komitatiivi | – | aihelmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aihelma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- aihelma Kielitoimiston sanakirjassa