aiennus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]aiennus (39)
- aientaminen tai sen tulos
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑi̯enːus/
- tavutus: ai‧en‧nus
Etymologia
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aiennus | aiennukset |
| genetiivi | aiennuksen | aiennusten aiennuksien |
| partitiivi | aiennusta | aiennuksia |
| akkusatiivi | aiennus; aiennuksen |
aiennukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aiennuksessa | aiennuksissa |
| elatiivi | aiennuksesta | aiennuksista |
| illatiivi | aiennukseen | aiennuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aiennuksella | aiennuksilla |
| ablatiivi | aiennukselta | aiennuksilta |
| allatiivi | aiennukselle | aiennuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aiennuksena | aiennuksina |
| translatiivi | aiennukseksi | aiennuksiksi |
| abessiivi | aiennuksetta | aiennuksitta |
| instruktiivi | – | aiennuksin |
| komitatiivi | – | aiennuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aiennukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aiennus- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- aiennus Kielitoimiston sanakirjassa