aggregointi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (tilastotiede) se, että aggregoidaan; pienemmille havaintoyksiköille laskettujen tunnuslukujen yhdistämistä tai summaamista laajempien havaintoyksiköiden tasolle; aggregaatin muodostaminen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aggregointi | aggregoinnit |
| genetiivi | aggregoinnin | aggregointien (aggregointein) |
| partitiivi | aggregointia | aggregointeja |
| akkusatiivi | aggregointi; aggregoinnin |
aggregoinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aggregoinnissa | aggregoinneissa |
| elatiivi | aggregoinnista | aggregoinneista |
| illatiivi | aggregointiin | aggregointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aggregoinnilla | aggregoinneilla |
| ablatiivi | aggregoinnilta | aggregoinneilta |
| allatiivi | aggregoinnille | aggregoinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aggregointina | aggregointeina |
| translatiivi | aggregoinniksi | aggregoinneiksi |
| abessiivi | aggregoinnitta | aggregoinneitta |
| instruktiivi | – | aggregoinnein |
| komitatiivi | – | aggregointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | aggregoinni- | |
| vahva vartalo | aggregointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. tilastotieteessä
|