abstreiten

Saksa

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 2. p.	streitest ab
ind. prees. y. 3. p.	streitet ab
ind. imperf. y. 3. p.	stritt ab
part. perf.	abgestritten
apuverbi	haben

ab|streiten

1. kiistää, kyseenalaistaa

Etymologia

ab- + streiten