abnormsten

Saksa

Adjektiivi

abnormsten

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
4. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
10. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
11. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
12. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
13. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
14. (taivutusmuoto) monikon heikko datiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)
15. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta abnormste (joka on superlatiivimuoto sanasta abnorm)