abgefallenen
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
abgefallenen
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta abgefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta abfallen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta abgefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta abfallen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta abgefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta abfallen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta abgefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta abfallen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta abgefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta abfallen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta abgefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta abfallen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta abgefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta abfallen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta abgefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta abfallen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta abgefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta abfallen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta abgefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta abfallen)
- (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta abgefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta abfallen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta abgefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta abfallen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta abgefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta abfallen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta abgefallen (joka on partisiipin perfekti sanasta abfallen)