aberkennen

Saksa

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 2. p.	erkennst ab
ind. prees. y. 3. p.	erkennt ab
ind. imperf. y. 3. p.	erkannte ab
part. perf.	aberkannt
apuverbi	haben

ab|erkennen

1. (d) (a) aberkennen: viedä jklta jk (oikeus tms.)

   Ihr wurde durch das Urteil die Staatsbürgerschaft aberkannt.

   Tuomion myötä häneltä vietiin kansalaisuus.

Etymologia

ab- + erkennen