aberkannten
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
aberkannten
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä aberkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkannten ab)
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä aberkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkannten ab)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)