aberkannte

Wikisanakirjasta

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

aberkannte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä aberkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkannte ab)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä aberkennen (sivulauseessa; päälauseessa erkannte ab)
  3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
  4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
  5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
  6. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
  7. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
  8. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)
  9. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta aberkannt (joka on partisiipin perfekti sanasta aberkennen)