abdicate

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Englanti[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. abdicates
part. prees. abdicating
imp. & part. perf. abdicated

abdicate

  1. luopua kruunusta, paavinistuimesta tms.
    Nicholas II abdicated in February 1917 after which Russia was ruled by three coalition cabinets until the Bolshevik revolution in October.
    Pope Benedict XVI is the first pope in seven centuries to abdicate; the previous abdication took place in 1294.
  2. (vanhentunut) sanoutua irti (jälkeläisestääm), karkottaa suvusta, tehdä perinnöttömäksi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈæb.dɪ.ˌkeɪt/

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]