aakkostus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]aakkostus (39)
- aakkostaminen; se, miten jokin on aakkostettu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑːkːost̪us/
- tavutus: aak‧kos‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aakkostus | aakkostukset |
| genetiivi | aakkostuksen | aakkostusten aakkostuksien |
| partitiivi | aakkostusta | aakkostuksia |
| akkusatiivi | aakkostus; aakkostuksen |
aakkostukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aakkostuksessa | aakkostuksissa |
| elatiivi | aakkostuksesta | aakkostuksista |
| illatiivi | aakkostukseen | aakkostuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aakkostuksella | aakkostuksilla |
| ablatiivi | aakkostukselta | aakkostuksilta |
| allatiivi | aakkostukselle | aakkostuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aakkostuksena | aakkostuksina |
| translatiivi | aakkostukseksi | aakkostuksiksi |
| abessiivi | aakkostuksetta | aakkostuksitta |
| instruktiivi | – | aakkostuksin |
| komitatiivi | – | aakkostuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aakkostukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aakkostus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. aakkostaminen; se, miten jokin on aakkostettu
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- aakkostus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1053 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa