magnetar

Wikisanakirjasta
Katso myös: magnétar

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

magnetar (5)

  1. sellainen neutronitähti tai pulsari, jolla on erittäin voimakas magneettikenttä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑgnet̪ɑr/ tai /ˈmɑŋnet̪ɑr/
  • tavutus: mag‧ne‧tar

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi magnetar magnetarit
genetiivi magnetarin magnetarien
(magnetarein)
partitiivi magnetaria magnetareja
akkusatiivi magnetar;
magnetarin
magnetarit
sisäpaikallissijat
inessiivi magnetarissa magnetareissa
elatiivi magnetarista magnetareista
illatiivi magnetariin magnetareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi magnetarilla magnetareilla
ablatiivi magnetarilta magnetareilta
allatiivi magnetarille magnetareille
muut sijamuodot
essiivi magnetarina magnetareina
translatiivi magnetariksi magnetareiksi
abessiivi magnetaritta magnetareitta
instruktiivi magnetarein
komitatiivi magnetareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo magnetari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • suoralaina englannista

Käännökset[muokkaa]

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

magnetar (monikko magnetars)

  1. magnetar

Etymologia[muokkaa]

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

magnetar f.

  1. magnetar

Norja (bokmål)[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

magnetar m.

  1. magnetar

Norja (nynorsk)[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

magnetar m.

  1. magnetar

Substantiivi[muokkaa]

magnetar

  1. (taivutusmuoto) monikon epämääräinen muoto sanasta magnet

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

magnetar yl. (3) (yks. määr. magnetaren[luo], mon. epämäär. magnetarer[luo], mon. määr. magnetarerna[luo])

  1. magnetar

Tanska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

magnetar yl.

  1. magnetar

Turkki[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

magnetar

  1. magnetar