svensk

Wikisanakirjasta

Norja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

svensk

  1. ruotsin kieli

Ruotsi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

svensk

Taivutus
Positiivi
predikatiivinen adjektiivinen
epämääräinen määräinen
yl. svensk yl. svensk m. svenske[luo]
yl. svenska
n. svenskt[luo] n. svenskt[luo] n.
mon. svenska[luo] mon. svenska[luo] mon.
Komparatiivi
yl./m. mer svensk
n. mer svenskt
mon. mer svenska
Superlatiivi
predikatiivinen adjektiivinen
yl./m. mest svensk
n. mest svenskt
mon. mest svenska
yl. den mest svenska
m. den mest svenske
n. det mest svenska
mon. de mest svenska
  1. ruotsalainen
  2. ruotsinkielinen

Substantiivi[muokkaa]

svensk yl. (2) (yks. määr. svensken[luo], mon. epämäär. svenskar[luo], mon. määr. svenskarna[luo])

  1. ruotsalainen

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • svensk Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
  • svensk Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Tanska[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

svensk

  1. ruotsalainen

Substantiivi[muokkaa]

svensk n. (ei määräistä muotoa; ei monikkoa)

  1. ruotsin kieli