langeta
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
langeta (74-G) (taivutus[luo])
- (murteellinen, yleiskielessä vanhahtava) kaatua
- Lankesin ja loukkasin polveni.
- Ikäihmisen lankeamisesta saattaa seurata lonkkamurtuma.
- (vanhahtava, nykykielessä ylätyyliä) heittäytyä
- ~ polvilleen
- (kuvaannollisesti) sortua, hairahtaa, hairahtua tekemään jtk
- ~ säälimään itseään
- (kuvaannollisesti) ~ (ill.) joutua jkn/jnk harhauttamana jhk
- ~ ansaan
- ~ syntiin
- ~ (allat.) kohdistua, osua jhk; kohdistua, tulla jnk rasitukseksi
- Auringonvalo lankesi hänen kasvoilleen.
- Vastuu lankeaa hänelle.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlɑŋːet̪ɑˣ/, [ˈlɑŋːet̪ɑ]
- tavutus: lan‧ge‧ta
Käännökset[muokkaa]
4. kohdistua, osua; tulla jkn rasitukseksi
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- langeta Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
langeta
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen verbit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 74. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen murteelliset ilmaukset
- Suomen kielen vanhahtavat ilmaukset
- Suomen kielen ylätyyliset ilmaukset
- Suomen kielen kuvaannolliset ilmaukset
- Suomen verbit, jotka saavat illatiivimääreen
- Suomen verbit, jotka saavat allatiivimääreen
- Suomen kielen kolmitavuiset sanat
- Suomen verbien taivutusmuodot