älkööt

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

älkööt (?, Katso oikea taivutustyyppi täältä) (taivutus)

  1. imperatiivin monikon 3. persoonan muoto kieltoverbistä
    Älkööt he enää koskaan tulko tänne.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈælkøːt̪ˣ/
  • tavutus: äl‧kööt

Taivutus[muokkaa]

  • Kieltoverbi taipuu persoonissa.
  • (1)Pääverbin konnegaatiomuoto on indikatiivissa, konditionaalissa, optatiivissa ja potentiaalissa sekä imperatiivin toisessa persoonassa samanlainen kuin pääverbin indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto ilman n-kirjainta, tilalla rajageminaatio.
tule|nälä tule
  • (2)Imperatiivin muiden persoonien kanssa käytettävä konnegaatiomuoto saadaan pudottamalla infinitiivin lopusta (taivutusluokasta riippuen) aa/ää, KONS+A/KONS+Ä tai da/ ja lisäämällä ko/ (+rajageminaatio):
tul|laälkää tulko
Kieltoverbin taivutus
persoona indikatiivi
konditionaali
potentiaali
imperatiivi optatiivi
yks. 1. (minä) en1
yks. 2 (sinä) et1 älä1 ällös1
yks. 3. (hän) ei1 älköön2
mon. 1. (me) emme1 älkäämme2
mon. 2. (te) ette1 älkää2
mon. 3. (he) eivät1 älkööt2

Etymologia[muokkaa]

kts. verbin taivutusmuotojen luokka

Aiheesta muualla[muokkaa]