soinnahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

soinnahdus (39)

  1. soinnahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsoi̯nːɑhdus/
  • tavutus: soin‧nah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soinnahdus soinnahdukset
genetiivi soinnahduksen soinnahdusten
soinnahduksien
partitiivi soinnahdusta soinnahduksia
akkusatiivi soinnahdus;
soinnahduksen
soinnahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi soinnahduksessa soinnahduksissa
elatiivi soinnahduksesta soinnahduksista
illatiivi soinnahdukseen soinnahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi soinnahduksella soinnahduksilla
ablatiivi soinnahdukselta soinnahduksilta
allatiivi soinnahdukselle soinnahduksille
muut sijamuodot
essiivi soinnahduksena soinnahduksina
translatiivi soinnahdukseksi soinnahduksiksi
abessiivi soinnahduksetta soinnahduksitta
instruktiivi soinnahduksin
komitatiivi soinnahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo soinnahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
soinnahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä soinnahtaa (soinnahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]