kalla

Wikisanakirjasta
Katso myös: källa

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kalla (9)[1]

  1. huonevehka
  2. huonevehkan kukinto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑlːɑ/
  • tavutus: kal‧la

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalla kallat
genetiivi kallan kallojen
(kallain)
partitiivi kallaa kalloja
akkusatiivi kalla;
kallan
kallat
sisäpaikallissijat
inessiivi kallassa kalloissa
elatiivi kallasta kalloista
illatiivi kallaan kalloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kallalla kalloilla
ablatiivi kallalta kalloilta
allatiivi kallalle kalloille
muut sijamuodot
essiivi kallana kalloina
translatiivi kallaksi kalloiksi
abessiivi kallatta kalloitta
instruktiivi kalloin
komitatiivi kalloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kalla-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kalla Kielitoimiston sanakirjassa

Islanti[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kalla (heikko taivutus)

  1. kutsua (nimeltä; tulemaan luokseen)

Ruotsi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kalla

  1. (taivutusmuoto) sanasta kall

Substantiivi[muokkaa]

kalla yl. (1) (yks. määr. kallan [luo], mon. epämäär. kallor [luo], mon. määr. kallorna [luo])

  1. (kasvitiede) huonevehka (Zanthedescia aethiopica)

Verbi[muokkaa]

kalla (1)

  1. kutsua (nimeltä; tulemaan luokseen)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus – kalla
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens kallar[luo] kallas
imperfekti kallade kallades
supiini kallat kallats
imperatiivi kalla
Nominaalimuodot

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kalla Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9