pellava
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- yksivuotinen kuitu- ja öljykasvi (Linum usitatissimum)
- pellavakuituinen kangas
- (yleisesti) mikä tahansa pellavien (Linum) suvun kasvi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpelːɑʋɑ/
- tavutus: pel‧la‧va
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pellava | pellavat |
| genetiivi | pellavan | pellavien (pellavain) |
| partitiivi | pellavaa | pellavia |
| akkusatiivi | pellava; pellavan |
pellavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pellavassa | pellavissa |
| elatiivi | pellavasta | pellavista |
| illatiivi | pellavaan | pellaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pellavalla | pellavilla |
| ablatiivi | pellavalta | pellavilta |
| allatiivi | pellavalle | pellaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pellavana | pellavina |
| translatiivi | pellavaksi | pellaviksi |
| abessiivi | pellavatta | pellavitta |
| instruktiivi | – | pellavin |
| komitatiivi | – | pellavine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pellava- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Sanan alkuperä on epäselvä. Varmoja vastineita lähisukukielissä ovat karjalan pellavas, lyydin pelvaz ja vatjan pellovaz. Etäisemmistä sukukielistä on esitetty vastineita, kuten mansin ponal ’hamppu’ ja hantin polõn ’hamppu, nokkonen’, joita Häkkinen pitää arveluttavina. Kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.[2]
Käännökset[muokkaa]
1. kasvi
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: pellavainen
Yhdyssanat[muokkaa]
kitupellava, pellavahame, pellavakakku, pellavakangas, pellavakuitu, pellavalanka, pellavaliina, Pellavaloimi, pellavaloukku, pellavansiemen, pellavanviljely, pellavapaita, pellavapalttina, pellavapuku, pellavapyyhe, pellavapää, pellavarohtimet, pellavaroivas, pellavatukka, pellavavihko, pellavaöljy, puolipellava
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pellava Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 208. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.