hiue

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hiue (48-D)

  1. maalaji, jossa hiesua ja hietaa on lähes yhtä paljon ja savea alle kolmasosa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhiu̯eˣ/
  • tavutus: hiu‧e

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hiue hiukeet
genetiivi hiukeen hiukeiden
hiukeitten
partitiivi hiuetta hiukeita
akkusatiivi hiue;
hiukeen
hiukeet
sisäpaikallissijat
inessiivi hiukeessa hiukeissa
elatiivi hiukeesta hiukeista
illatiivi hiukeeseen hiukeisiin
hiukeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hiukeella hiukeilla
ablatiivi hiukeelta hiukeilta
allatiivi hiukeelle hiukeille
muut sijamuodot
essiivi hiukeena hiukeina
translatiivi hiukeeksi hiukeiksi
abessiivi hiukeetta hiukeitta
instruktiivi hiukein
komitatiivi hiukeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hiukee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hiuet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Reijo Halonen & Taneli Juusela: Suomen peltojen maalajit, muokkauskerroksen syvyys ja maan happamuus. Maataloustieteellinen Aikakauskirja, 28.5.1957, s. 151–152. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 12.11.2019.