halla
Katso myös: Halla, hälla, hålla |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- tilanne, jossa ilman lämpötila laskee kasvukauden aikana maanpinnan tuntumassa – tarkemmin alle kahden metrin korkeudella – alle nollaan celsiusasteeseen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑlːɑ/
- tavutus: hal‧la
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | halla | hallat |
genetiivi | hallan | hallojen (hallain) |
partitiivi | hallaa | halloja |
akkusatiivi | halla; hallan |
hallat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hallassa | halloissa |
elatiivi | hallasta | halloista |
illatiivi | hallaan | halloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hallalla | halloilla |
ablatiivi | hallalta | halloilta |
allatiivi | hallalle | halloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hallana | halloina |
translatiivi | hallaksi | halloiksi |
abessiivi | hallatta | halloitta |
instruktiivi | – | halloin |
komitatiivi | – | halloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | halla- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
balttilainen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. tilanne, jossa ilman lämpötila laskee alle nollaan celsiusasteeseen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: hallava
Yhdyssanat[muokkaa]
hallamittari, hallanarka, hallankestävä, hallatorjunta, hallanpesä, hallantorjunta, hallanvaara, hallavahinko, hallavuosi, hallayö, keväthalla syyshalla
Vieruskäsitteet[muokkaa]
Idiomit[muokkaa]
- tehdä hallaa jollekin
Aiheesta muualla[muokkaa]
- halla Kielitoimiston sanakirjassa
- halla Tieteen termipankissa
- halla Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).