lukko
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- ovessa oleva laite tai mekanismi, joka estää pääsyn johonkin ilman avainta tai muuta keinoa avata ovi
- tuliaseen osa, joka sulkee patruunan lukkopesään
- piilukko
- (urheilu) kamppailulajien ote jolla vastapuolen ruumiinosa sidotaan liikkumattomaksi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlukːo/
- tavutus: luk‧ko
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lukko | lukot |
| genetiivi | lukon | lukkojen |
| partitiivi | lukkoa | lukkoja |
| akkusatiivi | lukko; lukon |
lukot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lukossa | lukoissa |
| elatiivi | lukosta | lukoista |
| illatiivi | lukkoon | lukkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lukolla | lukoilla |
| ablatiivi | lukolta | lukoilta |
| allatiivi | lukolle | lukoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lukkona | lukkoina |
| translatiivi | lukoksi | lukoiksi |
| abessiivi | lukotta | lukoitta |
| instruktiivi | – | lukoin |
| komitatiivi | – | lukkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luko- | |
| vahva vartalo | lukko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. sulkemislaite tai -mekanismi
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: lukollinen
- verbit: lukita, lukkoutua
Yhdyssanat[muokkaa]
aikalukko, hajulukko, hakalukko, ilmalukko, infrapunalukko, irtolukko, jalkalukko, käsilukko, käsivarsilukko, ketjulukko, kiväärinlukko, korttilukko, lapsilukko, leukalukko, lukkolaite, lukkoliitos, lukkoneula, lukkopaini, lukkopesä, lukkoperä, lukkopihdit, lukkoseppä, lukkosula, lukkoutua, lukonkieli, munalukko, nestelukko, numerolukko, ohjauslukko, piilukko, rattilukko, riippulukko, sukkalukko, sähkölukko, takalukkoon, takalukossa, turvalukko, uppolukko, varmuuslukko, vesilukko, virtalukko
Aiheesta muualla[muokkaa]
- lukko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.