suitset
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
suitset (30)
- osa hevosten valjaista, päitsiin kiinnitetty hallinta- ja ohjauslaite, johon liitetään ohjakset
- Suitset voivat olla kuolaimelliset tai kuolaimettomat.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsui̯t̪set̪/
- tavutus: suit‧set
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | suitset |
| genetiivi | – | suitsien (suisten) |
| partitiivi | – | suitsia |
| akkusatiivi | –; – |
suitset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | suitsissa |
| elatiivi | – | suitsista |
| illatiivi | – | suitsiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | suitsilla |
| ablatiivi | – | suitsilta |
| allatiivi | – | suitsille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | suitsina |
| translatiivi | – | suitsiksi |
| abessiivi | – | suitsitta |
| instruktiivi | – | suitsin |
| komitatiivi | – | suitsine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suitse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suis- | |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- suitset Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.