kulli

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kulli, Külli

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulli (5)

  1. (alatyyliä) siitin
    Herään usein kulli kovana.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkulːi/, [ˈkulːi]
  • tavutus: kul‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulli kullit
genetiivi kullin kullien
(kullein)
partitiivi kullia kulleja
akkusatiivi kulli;
kullin
kullit
sisäpaikallissijat
inessiivi kullissa kulleissa
elatiivi kullista kulleista
illatiivi kulliin kulleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kullilla kulleilla
ablatiivi kullilta kulleilta
allatiivi kullille kulleille
muut sijamuodot
essiivi kullina kulleina
translatiivi kulliksi kulleiksi
abessiivi kullitta kulleitta
instruktiivi kullein
komitatiivi kulleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kulli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

todennäköisesti laina keskialasaksan sanasta kulle "kives" [1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • kulli seisoo penis on jäykistynyt

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kulli Kielitoimiston sanakirjassa

Ketšua[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kulli

  1. (varsinkin tumma) sinivioletti

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulli

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kull
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta kull

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kulli Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. Teoksen verkkoversio.