pipa

Wikisanakirjasta
Katso myös: pipă

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pipa (9)

  1. (murteellinen) pipo (kudottu päähine)

Substantiivi[muokkaa]

pipa (9)

  1. kiinalainen luuttua muistuttava näppäilysoitin

Etymologia[muokkaa]

kiinan sanasta 琵琶

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pipa (monikko pipas)

  1. pipa (kiinalainen soitin)

Etymologia[muokkaa]

  • mandariinikiinan sanasta 琵琶 (pípa)

Espanja[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

pipa

  1. (arkikieltä) erittäin hyvin

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Sanaliitot[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pipa f. (monikko pipas)

  1. tupakkapiippu
  2. piipullinen tupakkaa
  3. tynnyri

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pipa f. (monikko pipas)

  1. (costaricanespanjaa) kookospähkinä
  2. (costaricanespanjaa) ihmisen pää
  3. (costaricanespanjaa) järki

Etymologia[muokkaa]

  • vulgaarilatinan sanasta *pipa

Substantiivi[muokkaa]

pipa f. (monikko pipas)

  1. siemen (eräiden hedelmien, auringonkukan)

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pipa m. (monikko pipas)

  1. (arkikieltä) nero, älykäs henkilö
  2. (espanjanespanjaa) auringonkukan siemen

Liittyvät sanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • no tener ni para pipas (kirjaimellisesti: ’ei olla [tarpeeksi] edes auringonkukan siemeniin’)
    1. (espanjanespanjaa, arkikieltä) olla rahaton, olla tyhjätasku

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pipa Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Indonesia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pipa

  1. tupakkapiippu

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pipa f. (monikko pipa)

  1. tupakkapiippu

Verbi[muokkaa]

pipa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abbagliare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abbagliare

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pȉpa f. 

  1. hana

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /pîpa/
  • tavutus: pi‧pa

Taivutus[muokkaa]

  yksikkö monikko
nominatiivi pipa pipe
genetiivi pipe pipa
datiivi-lokatiivi pipi pipama
akkusatiivi pipu pipe
vokatiivi pipo pipe
instrumentaali pipom pipama

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pȉpa Hrvatski jezični portal

Verbi[muokkaa]

pipa

  1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä pipati

Norja (Bokmål)[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pipa

  1. (taivutusmuoto) yksikkö sanasta pipe

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]

Norja (Nynorsk)[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pipa

  1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta pipe

Portugali[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pipa f. (monikko pipas)

  1. (brasilianportugalia) leija
  2. suuri puinen viinitynnyri
  3. edellistä vastaava muinainen mittayksikkö: tynnyrinmitta
  4. tankkiauton kuorma

Ääntäminen[muokkaa]

  • (portugalinportugalia) /ˈpi.pɐ/
  • (brasilianportugalia) /ˈpi.pa/, /ˈpi.pɐ/
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: pi‧pa

Etymologia[muokkaa]

  • lainasana muinaisportugalista < vulgaarilatinan sanasta *pipa < latinan verbimuodosta pipāre

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Romania[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

pipa

  1. polttaa tupakkapiippua

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pipa yl. (1) (yks. määr. pipan [luo], mon. epämäär. pipor [luo], mon. määr. piporna [luo])

  1. putki
  2. piippu (aseen osa)
  3. piippu (tupakointiväline)
  4. urkupilli
  5. huilu
  6. pipa (kiinalainen soitin)
  7. luun ontto sisäosa
  8. (slangia) lauluääni

Verbi[muokkaa]

pipa (epäsäännöllinen)

  1. piipittää

Taivutus[muokkaa]

Taivutus – pipa
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens piper pips, pipes
imperfekti pep peps
supiini pipit pipits
imperatiivi pip
Nominaalimuodot

Verbi[muokkaa]

pipa (1)

  1. poimuttaa
  2. kähertää

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pipa Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Serbia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pȉpa f. (kyrillinen пипа)

  1. hana

Ääntäminen[muokkaa]

Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: pi‧pa

Etymologia[muokkaa]

  • lainasana italiasta

Serbokroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pȉpa f. (kyrillinen пипа)

  1. hana

Ääntäminen[muokkaa]

Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: pi‧pa

Etymologia[muokkaa]

  • lainasana italiasta

Sloveeni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pípa

  1. hana

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpìːpa/

Unkari[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

pipa

  1. (slangia) vihainen, raivoisa
    Nagyon pipa vagyok rád.
    ‎ Olen hyvin vihainen sinulle.

Substantiivi[muokkaa]

pipa

  1. tupakkapiippu

Ääntäminen[muokkaa]

Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: pi‧pa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Venetsia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pipa f.

  1. tupakkapiippu
  2. tammenterho
  3. (kielitiede) sirkumfleksi
  4. (kielitiede) kirjaimen hattu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • Lodovico Pizzati’s Venetian–English English–Venetian: When in Venice Do as the Venetians, s, 216 (2007, AuthorHouse, ISBN 9781425987909): ”pipa₁”, ”pipa₂” ja ”pipa₃”