hutu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- erään Burundin ja Ruandan alueella elävän kansan jäsen
- hutut ja tutsit
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhut̪u/
- tavutus: hu‧tu
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hutu | hutut |
| genetiivi | hutun | hutujen |
| partitiivi | hutua | hutuja |
| akkusatiivi | hutu; hutun |
hutut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hutussa | hutuissa |
| elatiivi | hutusta | hutuista |
| illatiivi | hutuun | hutuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hutulla | hutuilla |
| ablatiivi | hutulta | hutuilta |
| allatiivi | hutulle | hutuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hutuna | hutuina |
| translatiivi | hutuksi | hutuiksi |
| abessiivi | hututta | hutuitta |
| instruktiivi | – | hutuin |
| komitatiivi | – | hutuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hutu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hutu Kielitoimiston sanakirjassa
Bata[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hutu
- (eläintiede) vuohi
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1