глагол

Wikisanakirjasta

Bulgaria[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

глагол m.

  1. (kielitiede) verbi, teonsana

Etymologia[muokkaa]

  • slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Makedonia[muokkaa]

глагол m.

  1. (kielitiede) verbi, teonsana

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈɡɫaɡɔɫ]

Etymologia[muokkaa]

  • slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Serbokroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

гла̏гол m.

  1. (kielitiede) verbi, teonsana

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ɡlâɡol/
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: гла‧гол

Etymologia[muokkaa]

  • slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Venäjä[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

глаго́л m.

  1. (kielitiede) verbi, teonsana
    Глагол в русском языке выражается в формах вида, лица, рода, числа, наклонения, времени, залога.
    Venäjän kielen verbit taipuvat aspektissa, persoonassa, suvussa, luvussa, moduksessa, aikamuodossa ja pääluokassa.

Taivutus[muokkaa]

eloton yksikkö monikko
nominatiivi глаго́л глаго́лы
genetiivi глаго́ла глаго́лов
datiivi глаго́лу глаго́лам
akkusatiivi глаго́л глаго́лы
instrumentaali глаго́лом глаго́лами
prepositionaali глаго́ле глаго́лах

Etymologia[muokkaa]

  • muinaiskirkkoslaavin sanasta ⰳⰾⰰⰳⱁⰾⱏ (glagolŭ) (’puhe’; ’sana’; ’opetus’) < slaavilaisen kantakielen sanasta *golgolъ (’puhe’; ’sana’)

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaiset kirjoitusasut[muokkaa]