äärimmäinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

äärimmäinen (38) (ei vertailuasteita)

  1. mahdollisuuksien rajalla oleva; reunimmaisena oleva; kauimpana tai uloimpana oleva, kaukaisin; viho viimeinen; äärirajalla oleva, radikaalinen.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi äärimmäinen äärimmäiset
genetiivi äärimmäisen äärimmäisten
äärimmäisien
partitiivi äärimmäistä äärimmäisiä
akkusatiivi äärimmäinen; äärimmäisen äärimmäiset
sisäpaikallissijat
inessiivi äärimmäisessä äärimmäisissä
elatiivi äärimmäisestä äärimmäisistä
illatiivi äärimmäiseen äärimmäisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi äärimmäisellä äärimmäisillä
ablatiivi äärimmäiseltä äärimmäisiltä
allatiivi äärimmäiselle äärimmäisille
muut sijamuodot
essiivi äärimmäisenä äärimmäisinä
translatiivi äärimmäiseksi äärimmäisiksi
abessiivi äärimmäisettä äärimmäisittä
instruktiivi äärimmäisin
komitatiivi äärimmäisine

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohta[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]