älyllinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
älyllinen (38) (komparatiivi älyllisempi, superlatiivi älyllisin) (taivutus[luo])
- älyyn liittyvä; älyä korostava
- älyllistä mielenkiintoa
- älyllinen haaste
- älykäs, jolla on älyä, joka osoittaa älykkyyttä
- älyllinen elämänmuoto
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈælylˌlinen/
- tavutus: ä‧lyl‧li‧nen
Etymologia[muokkaa]
Sana on tullut kirjasuomessa käyttöön 1700-luvulla merkityksessä ’viisas, älykäs’. Nykymerkitys on syntynyt 1800-luvulla.[1]
Käännökset[muokkaa]
1. älyyn liittyvä; älyä korostava
|
|
2. joka on älyllinen; jolla on älyä
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: älyllisesti
- substantiivit: älyllisyys
- verbit: älyllistyä, älyllistää
Yhdyssanat ja sanaliitot[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- älyllinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Aila Mielikäinen: Maallista, ajallista, inhimillistä. Monikäyttöiset llinen-johdokset Agricolasta nykypäivään. Kielikello, 2010, nro 1. Artikkelin verkkoversio.