vilkuttaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
vilkuttaa (53-C) (taivutus[luo])
- tehdä tervehtiäkseen, hyvästelläkseen tms. ele, jossa nostetaan käsi tai kädet ylös, suoristetaan sormet, paljastetaan kämmen eteenpäin toista ihmistä kohti ja heilutetaan kättä sivuttaissuunnassa edestakaisin
- En ehtinyt vilkuttaa hänelle hyvästejä.
- vilkkua; välkyttää
- Liikennevalot vilkuttavat keltaista silloin, kun ne eivät ole toiminnassa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋilkut̪ːɑːˣ/
- tavutus: vil‧kut‧taa
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: vilkutus
- verbit: vilkutella
Idiomit[muokkaa]
- vilkuttaa silmää = iskeä silmää 'sulkea toinen silmä hetkeksi ja pitää samanaikaisesti toinen silmä auki'
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vilkuttaa Kielitoimiston sanakirjassa