vallita

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

vallita (69) (taivutus)[1]

  1. olla hallitseva
    Maassa vallitsee kaaos maanjäristyksen jälkeen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑlːit̪ɑˣ/
  • tavutus: val‧li‧ta

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset[muokkaa]

1. olla hallitseva

Liittyvät sanat[muokkaa]

valta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vallita Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 69
  2. ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=vallita&oldid=4505004”