tapahtua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tapahtua (52-F) (taivutus[luo]) (vaillinainen taivutus)

  1. käydä, sattua jotakin
    Suomessa voi tapahtua mitä vaan koska vaan.
    Jos se voi tapahtua, niin se myös tapahtuu.
    Miksi näin saa tapahtua?
  2. olla meneillään
    Mitä täällä oikein tapahtuu?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑpɑhˌt̪uɑˣ/
  • tavutus: ta‧pah‧tu‧a

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.