seiväs

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

seiväs (41-E)

  1. nuoren puun karsittu runko, riuku
    Laitoin seipäitä pinon aluspuiksi.
  2. seiväshypyssä käytetty urheiluväline, joskus hyppyseiväs
    Hiilikuituinen seiväs taipuu enemmän kuin metallinen.
  3. heinäseiväs
    Niitetyt heinät laitettiin kuivumaan seipäälle tai haasiaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsei.ʋæs/
  • tavutus: sei‧väs

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seiväs seipäät
genetiivi seipään seipäiden
seipäitten
partitiivi seivästä seipäitä
akkusatiivi seiväs;
seipään
seipäät
sisäpaikallissijat
inessiivi seipäässä seipäissä
elatiivi seipäästä seipäistä
illatiivi seipääseen seipäisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi seipäällä seipäillä
ablatiivi seipäältä seipäiltä
allatiivi seipäälle seipäille
muut sijamuodot
essiivi seipäänä seipäinä
translatiivi seipääksi seipäiksi
abessiivi seipäättä seipäittä
instruktiivi seipäin
komitatiivi seipäine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seipää-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
seiväs-

Etymologia[muokkaa]

balttilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aidanseiväs, heinäseiväs, hyppyseiväs, lasikuituseiväs, rysäseiväs, seiväshyppy, seiväshyppääjä, seiväsmetsä, seiväspuu, tukiseiväs

Idiomit[muokkaa]

  • On kuin seipään niellyt. kankea ja jäykkäkäytöksinen
  • Olla seipäässä, olla (kovassa) humalassa
  • Mies, jolle nauraa aidanseipäätkin.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • seiväs Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.