saatto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

saatto (1-C)

  1. saattaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑːt̪ːo/
  • tavutus: saat‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saatto saatot
genetiivi saaton saattojen
partitiivi saattoa saattoja
akkusatiivi saatto;
saaton
saatot
sisäpaikallissijat
inessiivi saatossa saatoissa
elatiivi saatosta saatoista
illatiivi saattoon saattoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saatolla saatoilla
ablatiivi saatolta saatoilta
allatiivi saatolle saatoille
muut sijamuodot
essiivi saattona saattoina
translatiivi saatoksi saatoiksi
abessiivi saatotta saatoitta
instruktiivi saatoin
komitatiivi saattoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo saato-
vahva vartalo saatto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hautajaissaatto, juhlasaatto, riemusaatto, ruumissaatto, saattohartaus, saattohoito, saattohuone, saattojoukko, saattokoti, saattoliike, saattoväki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • saatto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.