rikollinen

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Rikollinen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Rikollinen

Adjektiivi[muokkaa]

rikollinen (38) (komparatiivi rikollisempi, superlatiivi rikollisin) (taivutus[luo])

  1. lainvastainen, laiton
  2. lakia noudattamaton
  3. yleisiä moraalikäsityksiä rikkova (hallinnosta, politiikasta, menettelytavoista)
    kapinallismaakunnan rikollinen hallinto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrikolˌlinen/
  • tavutus: ri‧kol‧li‧nen

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

laiton, lainvastainen

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

rikollisvaltio

Substantiivi[muokkaa]

rikollinen (38)

  1. henkilö, joka ei noudata lakia, lainrikkoja, rikokseen syyllistynyt

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rikollinen rikolliset
genetiivi rikollisen rikollisten
rikollisien
partitiivi rikollista rikollisia
akkusatiivi rikollinen;
rikollisen
rikolliset
sisäpaikallissijat
inessiivi rikollisessa rikollisissa
elatiivi rikollisesta rikollisista
illatiivi rikolliseen rikollisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikollisella rikollisilla
ablatiivi rikolliselta rikollisilta
allatiivi rikolliselle rikollisille
muut sijamuodot
essiivi rikollisena
(rikollisna)
rikollisina
translatiivi rikolliseksi rikollisiksi
abessiivi rikollisetta rikollisitta
instruktiivi rikollisin
komitatiivi rikollisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rikollise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rikollis-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta rikkoa[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

kriminaali, rikoksentekijä, rikostausta, nuorisorikollinen, taparikollinen, puolirikollinen

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana rikkoa.