onnistua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

onnistua (52) (taivutus[luo])

  1. (tekijästä) suoriutua jostakin halutulla tavalla
  2. (tehtävästä) päättyä haluttuun lopputulokseen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈonːisˌt̪uɑˣ/
  • tavutus: on‧nis‧tu‧a

Etymologia[muokkaa]

Sana tuli yleiskieleen vasta 1835 ilmestyneen Kalevalan myötä.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.