onnistua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
- (tekijästä) suoriutua jostakin halutulla tavalla
- (tehtävästä) päättyä haluttuun lopputulokseen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈonːisˌt̪uɑˣ/
- tavutus: on‧nis‧tu‧a
Etymologia[muokkaa]
Sana tuli yleiskieleen vasta 1835 ilmestyneen Kalevalan myötä.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- onnistua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.