mielenkiinto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mielenkiinto (1-J)[1]

  1. kiinnostus johonkin asiaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmie̯lenˌkiːnt̪o/
  • tavutus: mie‧len‧kiin‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mielenkiinto mielenkiinnot
genetiivi mielenkiinnon mielenkiintojen
partitiivi mielenkiintoa mielenkiintoja
akkusatiivi mielenkiinto;
mielenkiinnon
mielenkiinnot
sisäpaikallissijat
inessiivi mielenkiinnossa mielenkiinnoissa
elatiivi mielenkiinnosta mielenkiinnoista
illatiivi mielenkiintoon mielenkiintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mielenkiinnolla mielenkiinnoilla
ablatiivi mielenkiinnolta mielenkiinnoilta
allatiivi mielenkiinnolle mielenkiinnoille
muut sijamuodot
essiivi mielenkiintona mielenkiintoina
translatiivi mielenkiinnoksi mielenkiinnoiksi
abessiivi mielenkiinnotta mielenkiinnoitta
instruktiivi mielenkiinnoin
komitatiivi mielenkiintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mielenkiinno-
vahva vartalo mielenkiinto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J