kopeus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kopeus (40)[1]

  1. se, että on kopea

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkopeus/ tai /ˈkopeu̯s/
  • tavutus: ko‧pe‧us / ko‧peus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kopeus kopeudet
genetiivi kopeuden kopeuksien
partitiivi kopeutta kopeuksia
akkusatiivi kopeus;
kopeuden
kopeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kopeudessa kopeuksissa
elatiivi kopeudesta kopeuksista
illatiivi kopeuteen kopeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kopeudella kopeuksilla
ablatiivi kopeudelta kopeuksilta
allatiivi kopeudelle kopeuksille
muut sijamuodot
essiivi kopeutena kopeuksina
translatiivi kopeudeksi kopeuksiksi
abessiivi kopeudetta kopeuksitta
instruktiivi kopeuksin
komitatiivi kopeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kopeude-
vahva vartalo kopeute-
konsonantti-
vartalo
kopeut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kopea vartalosta kope- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kopeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40