kierous

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kierous (40)[1]

  1. se, että on kiero

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkie̯rous/ tai /ˈkie̯rou̯s/
  • tavutus: kie‧ro‧us / kie‧rous

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kierous kieroudet
genetiivi kierouden kierouksien
partitiivi kieroutta kierouksia
akkusatiivi kierous;
kierouden
kieroudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kieroudessa kierouksissa
elatiivi kieroudesta kierouksista
illatiivi kierouteen kierouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kieroudella kierouksilla
ablatiivi kieroudelta kierouksilta
allatiivi kieroudelle kierouksille
muut sijamuodot
essiivi kieroutena kierouksina
translatiivi kieroudeksi kierouksiksi
abessiivi kieroudetta kierouksitta
instruktiivi kierouksin
komitatiivi kierouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kieroude-
vahva vartalo kieroute-
konsonantti-
vartalo
kierout-

Etymologia[muokkaa]

sanan kiero vartalosta kiero- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kierous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40