juoni

Suomi

Adjektiivi

juoni (26)

1. (arkikieltä, murteellinen) juonikas, ovela, luihu

   Viljami on tosi juoni tyyppi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈjuo̯ni/
• tavutus: juo‧ni

Substantiivi

juoni (26)

1. (salainen) ovela suunnitelma jotakuta vastaan tai jonkin saavuttamiseksi

   punoa juonta, punoa juonia

2. (kirjallisuus, taide) kirjan, elokuvan tai muun teoksen tarinan kulku; (laajemmin tai kuvaannollisesti) toiminnan kulku, tapahtumien kulku, keskustelun looginen eteneminen

   sai vihdoin juonen päästä kiinni -- ymmärsi lopultakin mistä on ollut kyse

3. (geologia) kallioperässä olleen raon täytteenä oleva laattamainen muodostuma

Etymologia

alkuaan merkinnyt 'uraa, viivaa' sitten 'tapaa, paha tapaa'

Käännökset

1. viekas suunnitelma

englanti: plot; intrigue, ruse, conspiracy, scheme espanja: trama, conspiración, complot puola: intryga ranska: ruse f., intrigue f., complot m.

ruotsi: intrig ukraina: інтрига; змова venäjä: интрига f., происки (monikollinen); заговор m.

2. tarinan eteneminen

englanti: plot, storyline ranska: intrigue f., trame f. ruotsi: intrig

venäjä: сюжет; интрига viro: süžee

3. geologinen muodostuma

englanti: (amerikanenglantia) dike; (brittienglantia) dyke espanja: dique m.

italia: dicco m. ranska: dyke m., dike m.

Liittyvät sanat

• juonia
• juonitteleminen
• juonittelu
• juonne
• juonitella

Johdokset

• adjektiivit: juonellinen, juonikas

Yhdyssanat

juonikivilaji, juonimalmi, juoninäytelmä, juoniseloste, malmijuoni, salajuoni, sivujuoni, sotajuoni

Aiheesta muualla

• juoni Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

juoni

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä juonia
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä juonia
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä juonia
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä juonia