jumala
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jumala (10)
- johonkin uskontoon liittyvä toiminnan aiheuttaja tai hallitsija, joita joissakin uskonnoissa voi olla useitakin
- Panteismin jumala on persoonaton ja ääretön, joten jumalan lisäksi ei voi olla muuta todellisuutta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈjumɑlɑ/
- tavutus: ju‧ma‧la
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jumala | jumalat |
| genetiivi | jumalan | jumalien (jumalain) |
| partitiivi | jumalaa | jumalia |
| akkusatiivi | jumala; jumalan |
jumalat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jumalassa | jumalissa |
| elatiivi | jumalasta | jumalista |
| illatiivi | jumalaan | jumaliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jumalalla | jumalilla |
| ablatiivi | jumalalta | jumalilta |
| allatiivi | jumalalle | jumalille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jumalana | jumalina |
| translatiivi | jumalaksi | jumaliksi |
| abessiivi | jumalatta | jumalitta |
| instruktiivi | – | jumalin |
| komitatiivi | – | jumaline- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jumala- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset[muokkaa]
- esiintyy yhdyssanoissa myös typistyneessä muodossa jumal
- kristinuskon jumalasta puhuttaessa kirjoitetaan yleensä isolla alkukirjaimella
Etymologia[muokkaa]
Joko omaperäinen suomalais-ugrilainen sana[1] tai arjalainen laina[2]
Käännökset[muokkaa]
1. johonkin uskontoon liittyvä toiminnan aiheuttaja tai hallitsija, joita joissakin uskonnoissa voi olla useitakin
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: jumaluus
- verbit: jumaloida
- adjektiivit: jumalainen, jumalallinen, jumalaton
Vieruskäsitteet[muokkaa]
- (naispuolinen) jumalatar
Yhdyssanat[muokkaa]
auringonjumala, epäjumala, jumalakuva, jumalanilma, jumalankieltäjä, jumalankuva, jumalanluoma, jumalanpalvelus, jumalanpelko, jumalanpilkka, jumalansana, jumalanvilja, jumalanäiti, jumalkäsitys, jumalasuhde, merenjumala, puolijumala, puujumala, rakkaudenjumala, tukkajumala, viininjumala, ylijumala
Aiheesta muualla[muokkaa]
- jumala Kielitoimiston sanakirjassa
- jumala Tieteen termipankissa
- jumala Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
jumala
- (taivutusmuoto) genetiivi sanasta jumal
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992.
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).