imperativ
 |
Ruotsi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
imperativ yl. (3) (yks. määr. imperativen [luo], mon. epämäär. imperativer [luo], mon. määr. imperativerna [luo])
- (kielitiede) imperatiivi
Substantiivi[muokkaa]
imperativ n. (5) (yks. määr. imperativet [luo], mon. epämäär. imperativ, mon. määr. imperativen [luo])
- (filosofia) kategorinen imperatiivi
Aiheesta muualla[muokkaa]
- imperativ Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)