hillua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

hillua (52) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä) riehua, mekastaa, sekoilla
  2. (arkikieltä) oleskella jossakin epämääräisellä tavalla, hengailla
    Naapuri hilluu munasillaan mökkilaiturilla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhilːuɑˣ/
  • tavutus: hil‧lu‧a

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hillua Kielitoimiston sanakirjassa