disjunktiivinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
disjunktiivinen (38) (komparatiivi disjunktiivisempi, superlatiivi disjunktiivisin) (taivutus [luo])
- erottava, hajottava; yhteensovittamaton
- disjunktiivinen rinnastuskonjunktio 'tai'
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈdisjuŋkˌt̪iːʋinen/
- tavutus: dis‧junk‧tii‧vi‧nen
Käännökset[muokkaa]
1. erottava, hajottava; yhteensovittamaton
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohta[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- disjunktiivinen Kielitoimiston sanakirjassa